Lupasin kirjoittaa näille sivuille uuden albumin syntytarinaa samaan tapaan kuin kirjoitin Valtakunta –levystä kaksi vuotta sitten. Levy valmistui heinäkuun alkupuolella, mutta loppukesäni osoittautui niin kiireiseksi että kerkisin ”kynän” ääreen vasta nyt elokuun viimeisinä päivinä lomamatkalla ollessani.

Olen miettinyt myös, että mitä ihmettä kirjoitan, ettei tarinasta tule edellistä toistavaa jaarittelua. Levyn tekeminen ei pintatasolta katsottuna lopulta ole mitään kovin eriskummallista touhua. Ovathan keikatkin tavallaan ihan samankaltaisia, oltiin sitten järkälemäisillä festareilla Juhannuksena tai sitten jossain Sivu-Suomen räkälässä. (Enkä halua halveerata tällä kenenkään asuinpaikkaa, löydän kaikista maailman kolkista aina jotain hyvääkin !!) Pintaa syvemmällä, kokemustasolla, asiat eroavat toisistaan paljon enemmän. Siellä juuri nämä kaksi levytystäkin eroavat toisistaan eniten.

Alussa ei ollut loistokkuudesta tietoakaan. Tiesimme hyvin kesällä 2008 että syksyllä on edessä taas levytys. Meille on jo lähes itsestäänselvyydeksi muodostunut, että kahden vuoden välein tulee uusi levy.  Olin samaan aikaan huolissani ja samalla hyvin välinpitämätön sitä asiaa kohtaan, että en ollut kuullut yhtään biisiä vielä heinäkuun lopullakaan. Elokuussakaan muutosta parempaan ei ollut juuri tullut. Olli oli tuskaillut jo monta kuukautta, ettei uusia melodioita tahdo syntyä. Jussistakaan ei kuulunut mitään, paria vanhaa demoa lukuun ottamatta. Osasin kumminkin muuttaa välinpitämättömän asenteeni sellaiseksi uteliaaksi ”mennään niillä mitä on” –meiningiksi. Studio oli buukattu koko syyskuuksi ja ajattelin että mennään sinne äänittämään vaikka yhteislaulua jos biisejä ei ala jostain päin kuulua.

VALTAKUNTA -levyltä oli jäänyt yli Jussin biisi nimeltään KOSKETUS, jonka otimme työn alle ensimmäisenä. Tai ei se yli ollut jäänyt, vaan se oli tullut liian myöhään valmiiksi, emmekä enää kerinneet sitä silloin aloittaa. Nyt otimme heti aloittaessamme taas uuden taktiikan biisien äänityksiin ja tuotantoon. Ajattelimme, että tehdään yksi biisi kerrallaan tiettyyn pisteeseen asti valmiiksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että treenasimme ja ”alkusovitimme” biisin, sitten siihen äänitettiin samana päivänä vielä rummut ja demobasso, jonka jälkeen pari päivää tehtiin kitaroita ja joitain keyboardeja. Noin joka kolmas päivä päästiin aina uuden biisin pariin. Ja niitä uusia biisejähän alkoi sitten kuulua, sillä Hakulinen oli päässyt vauhtiin. Saatoimme alulle syyskuun aikana vielä Jussin sävellykset SIIPIRIKKO (joka myöhemmin muuttui VIE MUT ELÄMÄÄN –nimiseksi), SAANKO LAULAA TÄHDILLE ? ja LOISTO, joista viimeksi mainittu herätti allekirjoittaneessa heti sellaisen fiban, että nyt ollaan jonkinlaisen hitin kimpussa. Lisäksi teimme ainakin kolmannen sovituksen biisistä, jonka Jussi teki yhteisellä Rooman matkallamme keväällä 2006. VUORI on tuon biisin nimi ja nyt löysimme siihen sen punaisen langan, joka oli jäänyt aiemmista yrityksistä puuttumaan. Kuudentena biisinä aloitimme vielä Jari Levyn ja Sinikka Svärdin kappaletta ELÄMÄSSÄ EKSYNEET.

Lokakuun lopulla käytiin vielä Jani Viitasen Headline Studiolla äänittämässä Ollin laulut kaikkiin kuuteen kappaleeseen, kunnes laitettiin pillit pussiin ja päätettiin jatkaa keväällä kunnes uusia biisejä taas olisi.

Tammikuu 2009 oli minulle siitä erikoinen, että se oli ensimmäinen kymmeneen vuoteen kun en ollut missään ulkomailla. Minulla on ollut tapana tehdä vuodenvaihteessa joku pitempi reissu jonnekin kauas. Suurin syy matkustamattomuuteeni nyt oli se, että olin muuttanut marraskuun alussa uuteen kotiin ja päättänyt että käytän talven kämpän fiksailemiseen. Siinä sivussa kuuntelin kasapäin levyjä, lähinnä viihdykkeeksi, mutta samalla odotin, että jostain tarttuisi mukaan jotain inspiraatiota oman levyn tekemiseen. Jo LOISTO –kappale syksyllä innoitti tiettyyn 70-lukulaiseen soundiin ja ajattelin, että tällä kertaa mukaan pitää saada vielä isommat orkesterisovitukset kuin edellisillä levyilä. Viime aikoina paljon kuuntelemani Alan Parsons Project innosti entistä enemmän yhdistämään klassisen musiikin elementtejä poppiin.

Jossain vaiheessa tammikuussa Jussi lähetti kappaleen PARRASVALOT. Jo demoversio oli pitkälle sovitettu lapsikuoroineen päivineen. Sitten sähköpostilootaan kopsahtivat vielä kappaleet HÄN KATOAA ja ELINA. Ensin mainittu piti olla alun perin ihan normaali Yö-biisi, mutta Olli ei laulusessiossa saanut siihen mieleistään kontaktia, joten se annettiin Jussin laulettavaksi ja hyvä niin. Olen mielissäni, että Jussille tuli uusi biisi myös Yö-levylle, vaikkei alun perin niin oltu suunniteltukaan. ELINA jätettiin viime tingassa viimeistelemättä, koska se ei enää mielestämme sopinut muiden biisien joukkoon.  Ehkä palaamme siihen seuraavassa episodissa…

Antti Kleemola teki jo DEADLINEN VALTAKUNTA –levylle, nyt hän lähetti yhdessä Aki Miettisen kanssa tekemänsä ON MENNYT YÖ – nimisen biisin. Elton Johnmainen sävellys vaikutti heti juuri sopivalta Jukin laulettavaksi. Myöhemmin keväällä Jussi teki vielä kappaleet SALAISUUS ja KIITOS JA KUNNIA, jälkimmäisen yhdessä Maj Karman Herra Ylpön kanssa.

Oma lukunsa on yhteistyö Tomi Aholaisen kanssa. Tykästyin kesällä 2007 Johanna Kurkelan levyyn MARMORITAIVAS. Tapani mukaan tsekkasin heti keitä biisien ja tuotannon takana seisoo. Ymmärsin, että Tomi on hyvin persoonallinen biisintekijä ja omaa erittäin tunnistettavan melodia- ja harmoniamaailman. Samoihin aikoihin Ollikin oli diggaillut samaisesta levystä ja tavattuaan Johannan ja Tomin jossakin hyväntekeväisyysillassa yhteistyö oli pantu vireille.  Tomi ja Heikki Kerkelä tekivät vartavasten Yölle ARJEN KAUNEUS –kappaleen, jonka duettopariksi löytyi talvella 2009 Maria Lund. Samalla Aholainen tarjosi meille myös kappaletta YÖ ON MINUSSA, jonka äänitykset aloitimme toukokuun alussa ja siitä tuli viimeinen uudelle levylle purkitettu biisi.

LOISTO oli ensimmäinen singlejulkaisu. En olisi halunnut biisiin kuoro-osuutta ja Jussin kanssa otimme asiasta yhteen jonkin verran. Hakulinen oli niin virtaa täynnä, että alkoi tuottaa biisejä omin päin Porissa ja halusi sitten että me Tampereella vaan yhdistämme kaikki hänen tekemänsä osuudet meidän aloittamiin pohjiin. Yritin selittää, ettei levyjä voi tehdä ihan noin ”palapelinä”, mutta lopulta pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja lopputulos oli n. 99-prosenttisesti sitä mitä odotinkin. Elämää ylistävä 70-luvulle kumartava poppiralli, jonka vaihtobassokuvio hätkähdytti aluksi sekä biisintekijän, pari meihin yleensä uskovaa luottokollegaa ja varmasti jollakin tavalla yleisönkin, mutta totuus on että biisin sovituksen esikuvana oli Queenin biisi nimeltä ´39. Suomen kieli ja tietynlainen slaavilaisuus vaan onnistuvat peittämään nuo piirteet lähes tyystin, lopputuloksena se, että olemme kuulemma taas piirun lähempänä iskelmää.

Loppukevään kuluessa tahti kiristyi ja toukokuussa äänitimme JJ-studiolla Tampere Filharmonian orkestraaliosuuksia kuuteen biisiin. Anssi Tikanmäki toimi jälleen sovittajana. Perinteisten jousien oheen pyysin Anssia sovittamaan myös huilua, oboeta, englannintorvea sekä vaskipuhaltimia. Mielestäni nuo biisit ansaitsivat nämä elementit, ajattelin myös että tämä levy olisi eräänlainen etappi tässä suhteessa. Seuraavaa levyä voisi suunnitella tekevänsä taas ihan ”back-to-roots”- meiningillä. Kliseistähän sekin on, mutta en tiedä miten muuten uudistua, kuin siivoamalla pöytä kunnolla. Ehkä. Katsotaan.

Pääsin täysin sisälle tähän levyyn vasta ihan prosessin loppumetreillä. Touko-kesäkuun aikana minusta oikeasti tuntui, että nyt on tulossa hyvä levy. Tuollaista tunnetta ei ole ollut sitten RAKKAUS ON LUMIVALKOINEN –levyn. Minusta on vuosien mittaan tullut hirveä neurootikko suhtautumisessani äänitys- ja tuotantoprosessiin. En useinkaan oikein ole mihinkään tyytyväinen ja saatan tuskastuttaa esim. kollegani Jaskan tarpeettomalla tuittuilullani. Lopulta tunsin, että se loistekin jostain saapuu. Kuunnelessani valmista levyä ajattelin, että olen tehnyt kaiken mahdollisen, mitä osaan tehdä tämän bändin ja näiden biisien hyväksi. Seuraavaksi täytyy tehdä jokin muutos. Mikä se sitten tulee olemaan, en osaa sanoa, eikä varmaan kukaan muukaan, mutta tämä on varmasti yhden aikakauden loppu. Surullista, mutta vapauttavaa.

Tämän tekstin alkupuolella puhuin siitä kuinka projektit eroavat toisistaan varsinkin tunnetasolla. Ne ovat kokemuksina täysin erilaisia vaikka kysymys on pohjimmiltaan samasta asiasta. LOISTO –levyn tekeminen oli minulle hyvin raskas, välillä turhauttava, mutta lopulta äärimmäisen palkitseva kokemus. Toivon että Te, jotka kuuntelette, löydätte nämä laulut ja uskon, että omalta osaltani olen tehnyt parhaani niiden eteen niin, että ne tarjotaan Teille parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiitän tässä vielä kaikkia biisintekijöitä, kaikkia kanssasoittajia, sekä bändikavereita että ulkopuolisia, Jaskaa, sovittajia, äänittäjiä, miksaajia ja kaikkia muitakin jotka levyä olivat tekemässä. Olen iloinen, että olen saanut  työskennellä kanssanne ja matka jatkukoon !!

Play It Loud !!

Mikko Kangasjärvi, 1.9.2009. New York City, NY, USA.